Tiikeripaita

Jokohan se olis aika tehdä comeback tänne blogiinkin pikkuhiljaa? Tällaisten puhkipalaneiden keinovalokuvatuksien saattelemana :) Synkkä syksy ja valoisampi vuodenvaihde on askaroitu kaikenlaisten käsitöiden parissa, mutta blogiin asti ei ole innostus riittänyt. Monesti käynyt mielessä kyllä, että pitäis. Ihan oman mielenvirkeyden vuoksi jos ei muuten. Tässä poseeraa Kaarlo tuliterässä tiikeripaidassaan. 

Tilasin kankaan heräteostoksena Tenavakulmasta, samalla kun napsuttelin ostoskoriin parit ale-pökät pituutta venähtäneelle pojalle. Kangas on tosi kiva velour, mutta tuntui kyllä jo kutistuspesussa kulahtaneen melkoisesti. Tiedä sitten, kuinka laadukasta. Teen niin vähän mitään velour-ompeluksia, etten niiden laaduista juuri tiedä. Kaava on sama Ottobren raglan kuin tässä, nyt muistin lisätä pituutta hihoihinkin. Ompeluosuus onnistui hyvin, kaula-aukkokin tuli vanhasta muistista kertalaakista suht hyvä, sopivan löysynen ja siisti. Aika passeli paita kaiken kaikkiaan, mietin nyt vielä tuota velouria matskuna vaan, että tykkäänkö siitä vaiko en. Kaarlo tykkää, which is nice. 

Aktivoidutaas taas!

Yllätyyyyyys!

Niin ja mä rakastan yllätyksiä! Lähestulkoon parempaa kuin yllätetyksi tuleminen (mikä on lähestulkoon parasta, mitä on!), on yllätyksen valmistelu. Eilen skoolattiin laajennetun perheen ensimmäisen tyttötulokkaan kunniaksi. Erittäin sukupuolisensitiivisesti täysin pinkeissä. Niin hauskaa!

Vielä on kesää jäljellä

Mitäs mä rakastinkaan eniten maailmassa? Jos ei omaa, alkuperäistä ja naimakaupoin hankittua perhettä lasketa. Puusaunaa ja järvimaisemaa. Hyviä löylyjä ja pulahtelua viileään järveen. 

Ja mun ystäviä. Viisaita, hauskoja ja upeita naisia. Hyviä keskusteluja ja herkkiä hetkiä. Hervottomia juttuja ja itkunaurukohtauksia. :-)

Nyt mua on hemmoteltu, kahtena viikonloppuna. Uppsalan tytöt Pornaisissa ja Jyväskylän tytöt Karjalohjalla. Nautin näistä viimeisistä kesäviikonlopuista. Jotenkin hyvä fiilis nyt. Olen kiitollinen. 

Ja kuten kuvista näkyy, minä ja mun ystävät rakastetaan myös ihan tosi paljon hyvää ruokaa :-)

Vauvan raitaneule

Olen himotellut tätä Modan 1/2011 numerossa ollutta jämälankavillatakkia jo jonkin aikaa. Ihaninta siinä on ehkä juurikin se jämälankaisuus, mutta myös tosi helppo ohje ja raglanmalli houkuttelivat kokeilemaan. En ole siis koskaan tehnyt raglankavennuksia minkään valtakunnan villapaitaan tai -takkiin. Korjaan! Olen yhteen, mutta se oli vuonna 2006, enkä muista sen teosta mitään. Paitsi, että se oli Heikki-serkulle tehty puuvillaneule, beigeä puuvillaa ja sileää neuletta.. Mutta niistä kavennuksista en siis muista.

No, en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi tällaista jämälangoista pakertaa. Nyt vaan oli käsillä sopivaa raitalankaa, joka halusi päästä puikoille. Näitä raita-Wooleja on kätköissä kokonainen kasa, eli ehkä muutama muukin syysvauva saa oman takkinsa.. Vaaleanpunaiset napit ovat aitoja, vanhoja mummun peruja.

Oma tekeleeni on siis ihan mineistä mineintä kokoa 50/56 cm ja sen sai ystäväni vauva, jota nyt vielä (toivottavasti!) vajaa kuukausi odotellaan. Can't wait!

Kuva täältä 

Uudet tukat

Äidin poissaollessa perheen miesväki kävi parturissa. En tiedä, miten, mutta jotenkin tuo Pietarinkin pöheikkö oli saatu saksittua ja lopputulos on kieltämättä syötävän söpö! Ja juu, kyllä, äidin poissaollessa täällä oli löydetty myös ängripöördsin ihanuudet...

Sirkuksessa

Olin koko viikon poissa. Keskiviikkona kävin vaan kotona nukkumassa ja jatkoin taas matkaa. Tamperetta tuli nähtyä monelta kantilta ja oikein turistioppaankin esittelemänä. Vähän tuli ikävä takaisin sinne. Ihana ihana kaupunki! Senkin tajusin, ettei Tampereella, vaikka siellä usein käykin - tule koskaan enää käytyä keskustassa. Eikä Pispalassa, joka lapsuudesta on niin tuttu. No, ehkä vielä joskus.. 

Tänään sitten lonittiin pitkään ja laiskoteltiin poikien kanssa koko aamupäivä. Sen jälkeen suunnattiin kolmisin keskustaan. Mennessä huomasin bussin ikkunasta, että Pihlajistoon oli pystytetty sirkusteltta ja suunniteltiin päivän ohjelma uusiksi. Sirkukseen siis!

Ensin kuitenkin hengailtiin kaupungilla. Haettiin huomiset liput ja käytiin syömässä. Tosi mukavasti meni kaikki ravintolareissuineen päivineen, Pietari veteli makoisat päikkäritkin välittämättä ympäröivästä hälinästä. Myös sirkus oli jonkinmoinen elämys, puolentoista tunnin show meni aivan heittämällä yksien tikkareiden ja vesipullon voimalla. - Kaarlo sai Eliakselta sirkusrahaa ja hän osti sillä tikkarit itselleen ja Pietarille. 

Vähän tuli lapsuus mieleen juu ja olihan siellä surkuksessa ihan hauskaa. Yksi, noin 12-vuotiaalta näyttävä, sirkustaiteilija oli jopa vähän pelottava kumisine luineen.. Ja puitteet oli kyllä kaiken kaikkiaan suoraan jostain 50 vuoden takaa.. Että ei tuolla touhulla varmaankaan rikastumaan pääse. Mutta hauska kokemus se oli, pojille eritoten. Puvustus ja lavastus oli kaikessa kammottavuudessaan oikeasti aika liikuttavaa!